Kirjoittanut Ville Hytönen | 6 maaliskuun, 2008

Parta ei pahoille kasva

partaei.jpg

Urani varastetun tavaran kauppiaana Trinity Collegen kulmilla ei lyönyt leiville. Minusta laadittiin etsintäkuulutus ja pakenin pitkin itärannikkoa Old Midletonin tislaamolle, josta pakenin viskitynnyrin selässä aalloilla ratsastaen Ranskaan.

Calais’ssa naamioiduin, mutta tekoviiksikauppias oli varsinainen kelmi. Viiksikarvani olivat mitä halvinta rotanruohoa ja kaiken lisäksi tavaraa oli hyvin vähän. Minut pidätettiin cherbourgilaisella autokorjaamolla ja kuvani julkaistiin Libérationissa. Se oli hyvin epäranskalainen kuva.

Kirjoittanut Ville Hytönen | 6 maaliskuun, 2008

koirat.jpg

Haamukoirat irlantilaisissa juoksukisoissa. Näistä lihattomista, ikuisesti nälkäänsä radan ympäri juoksevista aaveoliosta lyötiin vetoa ja niitä lyötiin päähän, jos juoksu ei onnistunut. Kaadoin jamesonini katsomoon kun ensimmäiset koirat parahtivat lähtiessään liikkeelle. Pelon vauhti on suunnaton ja sokea.

Kirjoittanut Ville Hytönen | 7 helmikuun, 2008

Musta hevonen?

hannikainenpresidentiksi-copy.jpg

Yhdysvaltain presidentinvaalit ovat pinnalla. Kaksi vallasta taistelevaa puoluetta valitsevat ehdokastaan muutamien jäljellä olevien joukosta. Kolmannen puolueen, varsinaisen yllättäjän mahdollisuutta ei ole edes ajateltu.

Eräänä päivänä Oregonin Salemissa kävellessäni törmäsin yllättävään vaalimainokseen. Suomalainen runoilija, syväekologi Timo Hännikäinen oli asettunut Yhdysvaltain norjalaisten siirtotyöläisten liiton presidenttiehdokkaaksi. Hänen vaaliteemansa liittyivät kalastukseen tai norjalaisperäisiin aiheisiin, kuten ”Vuonoille on annettava mahdollisuus” tai ”Enkeliprinsessa Amerikkaankin!”

Soitin kaikille tuntemilleni Yhdysvalloissa asuville norjalaisille siirtotyöläisille ja kehotin äänestämään Timoa. Yhdysvaltain presidentin kirjat ovat tunnetusti myyvää tavaraa, vähintäänkin skandaalin myötä. Sellaistakaan ei liene kovin vaikea järjestää.

Kirjoittanut Ville Hytönen | 6 helmikuun, 2008

Liian kiinnostavaa luettavaa

utossa.jpg

Tutustuin ensimmäistä kertaa Fernand Braudelin Eurooppaan ja kirja veti minut mukaansa. Luin sitä yöt ja päivät putkeen, aina niin kauan että hiukseton pääni kasvoi karvaa täyteen ja silmälasimuoti kehittyi. Huomasin eräänä päivänä, että Neuvostoliitto oli kaatunut, Suomi liittynyt Euroopan Yhteisöön ja lama oli lopuillaan (mikä lama?) Siistin sitten hiukseni, vaihdoin silmälasini ja jatkoin lukemista.

ps. huomaatte täten miten huonosti parta voi kymmenen vuoden sisällä kasvaa.

Kirjoittanut Ville Hytönen | 5 helmikuun, 2008

körarj fjfk ssskk oisw uwa… !ZZEN!

tykillapaahan.jpg

Serbian tulevat vaalit innostivat ja päätimme yksissä tuumin ampua herr Sutista päähän tykillä. Olimme jo valloittaneet Kalemegdanin puiston ja linnakkeen, mutta se ei riittänyt. Tuhosimme kirkkoja kuin raivopäiset, räjäytimme lähetystöjä. Menimme niin pitkälle, että pahoinpitelimme kieltä, viivasimme yli graffiteja ja kielsimme kirjaimet.

Kun olimme puhdistaneet alueen kielestä, muistimme vielä unohtaa aakkoset. Käytimme viikkoja, kuukausia keskeyttääksemme jokaisen solumuistelun pienten aivojemme lämpimissä pesissä. Kylmetimme päämme jäisessä Tonavassa, ohjustimme kasvomme kanuunoilla, poltimme pikkuaivomme.

Kuten huomaatte tekstistäni, projekti ei täysin onnistunut.

Kielellinen kehittymättömyys on vain ajoittainen ilmiö.

Kirjoittanut Ville Hytönen | 5 helmikuun, 2008

tiranassa.jpg

Tiranan rautatieasema joulukuussa. Lehmät ja vuohet eivät valitettavasti mahtuneet kuvaan. Sen sijaan lähitalon mies, joka käyttää asemaa vessanaan on nähtävissä oikealla vaunun edessä.

Junat, jotka katuvat arvottomuuttaan Albanian suurimmalla rautatieasemalla ovat Tsekkoslovakiasta 1960-luvun alussa poistettuja dieseleitä. Uuvuttava 33 mailin matka Tiranasta Dürresiin kestää pari tuntia, ikkunat ovat hajalla ja penkit repeilevät. Se on oivallinen aika viinipullolle ja paikallisten opiskelijoiden seuralle.

Kirjoittanut Ville Hytönen | 4 helmikuun, 2008

Metsässä

ranskassa.jpg

Se oli Ranskassa, etsimme päivän lehteä ystäväni Leilan kanssa. Lehtiä oli paljon ja yhdessä niistä kerrottiin tulevasta lakosta. Mutta se olikin vanha, kellastunut ja olihan jo syksy.

Ostin lehden ja julkaisin sitä muutaman vuoden. Lopulta se päätyi maatäytteeksi erään virkamiehen kesähuvilan tontille. Olen alkanut ajatella sitä aikamme merkkijulkaisuna, laatujournalismina. Se vastaa meidän hirmutekoihimme, se saattaa kadota näiltä leveysasteilta. Aavikoilla se ei enää ilmesty.

Se tuoksuu. Olen sille allerginen eikä se johdu liiallisesta kuvamateriaalista.

Kirjoittanut Ville Hytönen | 21 tammikuun, 2008

pariisi.jpg

 

Sillä kaikki alkoi vanhalta sillalta. Aurinko poltti ruostetta sateenvarjoon kun lentokoneet lensivät maakuntajoen ylle.

Ja juuri kun rakastunut kuiski miehelleen kuulleensa ääntä, sermit repesivät ja lentokentän kaukainen valo sammui. Siinäkin vain mimeettinen kaiku, tulisotamiesten kuolemanhetken kysymykset.

Kirjoittanut Ville Hytönen | 20 tammikuun, 2008

Nainen, jonka selässä kasvoi kalkkunoita

Nainen, jonka selässä kasvoi kalkkunoita

Albania hämmensi minua. Kun eräänä aamuna yskin pakokaasuja keuhkoistani ja olin suunnitellut päiväoluita eräässä kahvilassa, tapasin sattumalta Türkan, naisen, jonka selässä kasvoi kalkkunoita.

Türka on sivistynyt ihminen, valmistunut Albanian UFO-yliopistosta kalkkunankasvattajaksi. Hänen rakkautensa noihin hermostuneihin lintuihin kasvoi suureksi, niin valtavaksi että hänen selkänsä alkoi tuottamaan kalkkunoita.

Jo muutaman vuoden ajan hän on toiminut Albanian suurimpana kalkkunatehtaana.

« Newer Posts

Kategoriat