Serbian tulevat vaalit innostivat ja päätimme yksissä tuumin ampua herr Sutista päähän tykillä. Olimme jo valloittaneet Kalemegdanin puiston ja linnakkeen, mutta se ei riittänyt. Tuhosimme kirkkoja kuin raivopäiset, räjäytimme lähetystöjä. Menimme niin pitkälle, että pahoinpitelimme kieltä, viivasimme yli graffiteja ja kielsimme kirjaimet.
Kun olimme puhdistaneet alueen kielestä, muistimme vielä unohtaa aakkoset. Käytimme viikkoja, kuukausia keskeyttääksemme jokaisen solumuistelun pienten aivojemme lämpimissä pesissä. Kylmetimme päämme jäisessä Tonavassa, ohjustimme kasvomme kanuunoilla, poltimme pikkuaivomme.
Kuten huomaatte tekstistäni, projekti ei täysin onnistunut.
Kielellinen kehittymättömyys on vain ajoittainen ilmiö.
Toinen kuvakirja 
Jätä kommentti